Selitteet

Liikenteeseen käyttäminen. Korvausvastuu.

LV 18/ 1676

Lautakunnan istunto 6.6.2019

TAPAHTUMATIEDOT

A oli kuljettanut ja levittänyt multaa omakotitalon rakennustyömaalla kauhakuormaajalla. Kauhakuormaaja oli lähtenyt liukumaan märän maan vuoksi ja liukunut päin naapurin autotallin seinää vaurioittaen sitä.

LAUSUNTOPYYNTÖ

Vastuuvakuutusyhtiö A pyysi liikennevahinkolautakunnan lausuntoa siitä, onko vahinko aiheutunut moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä siten kuin liikennevakuutuslaissa säädetään. A:n mukaan kyseessä oli liikennevahinko, jonka kauhakuormaajan liikennevakuutusyhtiö oli velvollinen korvaamaan. Kauhakuormaajalla kuljetettiin multaa eli tavaraa paikasta toiseen. Kauhakuormaajaa ei käytetty liikenneväylistä erillään olevassa paikassa siten kuin liikennevakuutuslain 1 §:n 2 momentin 1-kohdassa säädetään. Omakotitalon etupihaa ei oltu millään tavalla aidattu ja sinne oli pääsy suoraan tieltä, jolta multakuormakin oli tuotu kuorma-autolla. Tieltä kulki omakotitalon etupihalle ja siitä takapihalle selvä kulkuväylä, jota myös kauhakuormaaja käytti.  

VASTINE

Kauhakuormaajan liikennevakuutusyhtiö B katsoi, että kauhakuormaaja oli vahingon sattuessa liikenneväylistä erillään olevassa paikassa (omakotitalon piha) ja sitä käytettiin olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin henkilöiden ja tavaran kuljettamiseen.

B lausui, että liikennevakuutuslaissa (460/2016) on määritelty, mitä liikenneväylällä tarkoitetaan. Lain 2 §:n 19 kohdan mukaan sillä tarkoitetaan yleistä ja yksityistä tietä, katua, rakennuskaavatietä, moottorikelkkailureittiä, toria sekä muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta. Liikenneväylän määritelmä on täysin identtinen voimassaolevan tieliikennelain (3.4.1981/267) tien määritelmän kanssa.

Oikeuskäytännössä sekä omakotitalon että kerrostalon pihat on katsottu tien ulkopuolisiksi alueiksi. Omakotitalon pihaa koskeva Korkeimman oikeuden ratkaisu on KKO:1985-II-126.

Arvioitaessa sitä, käytettiinkö kauhakuormaajaa olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin henkilön tai tavaran kuljettamiseen, ei tässä vahinkotapahtumassa B:n mukaan ole merkitystä sillä, suoritettiinko kauhakuormaajalla vahinkohetkellä mullan kuljetusta vai levitystä, vaan näitä toimintoja on tarkasteltava kokonaisuutena. Bviittasi lautakunnan ratkaisuun LV 06/2227.Mullan levittäminen ja kuljettaminen omakotitalon pihassa ei ole liikennevakuutuslain tarkoittamaa henkilön tai tavaran kuljettamista.

LAUTAKUNNAN LAUSUNTO

Liikennevakuutuslain (460/2016) 1 §:n 1 momentin mukaan kyseisessä laissa säädetään moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuvien henkilö- ja esinevahinkojen korvaamisesta.

Lainkohdan 2 momentin 1 kohdan mukaan moottoriajoneuvo ei ole tässä laissa tarkoitetussa liikenteessä, kun sitä liikenneväylistä erillään olevassa paikassa käytetään olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin henkilöiden tai tavaran kuljettamiseen.

Lain 2 §:n 19 kohdan mukaan liikenneväylällä tarkoitetaan yleistä ja yksityistä tietä, katua, rakennuskaavatietä, moottorikelkkailureittiä, toria sekä muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta.

Arviointi

Asiassa on kysymys siitä, onko tapahtumatiedoissa kuvattu vahinko aiheutunut liikennevakuutuslain 1 §:n 2 momentin 1 kohdan tarkoittamalla tavalla tilanteessa, jossa moottoriajoneuvoa olisi käytetty liikenneväylistä erillään olevassa paikassa olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin henkilöiden tai tavaran kuljettamiseen.

Liikennevakuutuslaissa ei erikseen määritellä liikenteeseen käyttämisen käsitettä. Moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisellä on vakiintuneesti aikaisemmin voimassa olleen liikennevakuutuslain (279/1959) soveltamiskäytännössä tarkoitettu kaikkea sellaista ajoneuvon käyttämistä, mikä on luonteenomaista sen käyttämiselle sellaiseen tarkoitukseen, johon se on valmistettu. Ajoneuvo on liikennevakuutuslain tarkoittamassa liikenteessä ensinnäkin silloin, kun sitä käytetään henkilön tai tavaran kuljettamiseen tiellä tai sen ulkopuolella. Liikenteeseen käyttäminen ei edellytä vakiintuneen korvauskäytännön mukaan sitä, että ajoneuvo olisi ollut liikkeessä vahingon tapahtuessa. Vahinko voi tulla korvattavaksi liikennevakuutuksesta, vaikka ajoneuvo olisi vahingon sattuessa pysähdyksissä (KKO 1990:159). Myös ajoneuvon kuormaamisen tai kuorman purkamisen yhteydessä tapahtuvat vahingot ovat lähtökohtaisesti aiheutuneet ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä. Vahingon on katsottu aiheutuneen liikenteeseen käyttämisestä myös silloin, kun vahinko on aiheutunut ajoneuvoon nousemisen tai sieltä poistumisen yhteydessä.

Voimassa olevaa liikennevakuutuslakia koskevassa hallituksen esityksessä HE 123/2015 todetaan yksityiskohtaisten perustelujen kohdassa 2.2.2 lain soveltamisalasta muun muassa seuraavaa: Lain soveltamisalan yksityiskohtainen määrittely rajaisi lain soveltamisalan tulkinnassa yksittäistapauksessa tarvittavaa joustavuutta. Tämän vuoksi lakiin ei ehdoteta lisättäväksi yleistä ja tyhjentävää liikenteeseen käyttämisen määritelmää. Liikenteen käsite jäisi siten jatkossakin korvaus- ja oikeuskäytännön varaan.

Liikennevakuutuslain (460/2016) 1 §:n 2 momentissa on mainittu rajoitussäännökset, joiden tarkoituksena on rajoittaa tietyissä olosuhteissa tapahtuneiden, ajoneuvon liikenteeseen käyttämiselle vieraiden onnettomuustyyppien korvattavuutta. Säännöksen 1 kohdan mukaan ajoneuvo ei ole liikenteessä, kun sitä liikenneväylistä erillään olevassa paikassa käytetään olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin henkilöiden tai tavaran kuljettamiseen.

Jotta rajoitussäännöstä voitaisiin soveltaa, tulee molempien ehtojen täyttyä, minkä vuoksi käyttöpaikka ja käyttötarkoitus on arvioitava erikseen. Ratkaisu edellyttää olosuhteiden tapauskohtaista kokonaisarviointia.

Liikenneväylän arviointi

Liikennevakuutuslain (460/2016) 2 §:n 19 kohdan mukaan liikenneväylällä tarkoitetaan yleistä ja yksityistä tietä, katua, rakennuskaavatietä, moottorikelkkailureittiä, toria sekä muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta.

Liikennevakuutuslain muuttamista koskevan hallituksen esityksen HE 123/2015 yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan liikennevakuutuslain 2 §:n 19 kohdan osalta, että liikenneväylällä tarkoitettaisiin yleistä ja yksityistä tietä, katua, rakennuskaavatietä, moottorikelkkailureittiä, toria, sekä muuta liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta. Muulla liikenteelle tarkoitetulla alueella tarkoitetaan muun muassa parkkipaikkaa, pihatietä tai vastaavaa kulkuväylää, jota pitkin rakennukselle voidaan ajaa. Määritelmä on tarpeen muun muassa säädettäessä lain soveltamisalasta. Lisäksi todetaan, että voimassa olevassa laissa ei ole liikenneväylän määritelmää, mutta nyt ehdotettu säännös vastaa nykyistä tulkintaa.

Liikenne- ja viestintävaliokunta on todennut mietinnössään LiVM 4/2016 vp – HE 123/2015 vp) liikenneväylän määritelmän osalta seuraavasti: Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että esityksen ajoneuvon ja liikenneväylän määritelmät eroavat ajoneuvolain (1090/2002) ja tieliikennelain (267/1981) vastaavista määritelmistä. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan ajoneuvon määritelmää ei liikennevakuutuslain taustalla olevasta EU-sääntelystä johtuen ole tässä vaiheessa mahdollista yhdenmukaistaa ajoneuvolain määritelmän kanssa. Sen sijaan valiokunta katsoo, että liikenneväylän määritelmän on syytä tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi vastata täysin tieliikennelain tien määritelmää. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että esityksen 2 §:n 19 kohtaan lisätään sana ”yleiselle”. Liikenneväylän määritelmä hyväksyttiin valiokunnan mietinnössä esitetyssä muodossa.

Pohdittaessa sitä, onko liikenneväylän määritelmää tulkittava aikaisempaa soveltamiskäytäntöä vastaavasti, kuten lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä ehdotettiin, vai onko määritelmän lopulliseen sanamuotoon hyväksytyllä lisäyksellä katsottava tarkoitetun vaikuttaa määritelmän sisältöön, on lautakunnan näkemyksen mukaan huomionarvioista se, että liikennevaliokunta ei ole mietinnössään lainkaan tuonut esiin, että tarkistuksella olisi tarkoitettu supistaa liikennevakuutuksen korvauspiiriä. Valiokunta päinvastoin esitti hallituksen esitykseen sisältyneen ainoan merkittävän, moottoriurheilun ns. kuljettajanpaikkasuojaa koskeneen korvausrajoituksen poistamista ja eduskunta päätti asian valiokunnan mietinnön mukaisesti. Lautakunta katsoo, että valiokuntakäsittelyssä liikenneväylän määritelmään esitetty ja sittemmin hyväksytty lisäys on ollut luonteeltaan tekninen tarkistus, jolla ei ole tarkoitettu vaikuttaa määritelmän sisältöön. Näin ollen se, milloin kyse on liikenneväylästä, on uuden lain voimaan tulon jälkeenkin arvioitava aiemman lain aikana vakiintuneen korvauskäytännön mukaisesti.

Kyseessä olevassa tapauksessa kauhakuormaajan kuljettaja oli kertonut B:lle levittäneensä multaa kauhakuormaajalla omakotitalon rakennustyömaalla talon pihalle. Ennen levitystä hän oli kuljettanut multaa kauhakuormaajalla etupihalta takapihalle. Kuormain lähti liukumaan märässä maassa ja törmäsi naapurin autotallin seinään.

A:lle toimittamassaan selvityksessä kuljettaja kertoi olleensa kärräämässä multaa rakennustyömaan pihalla. Savipohja oli muuttunut liukkaaksi ja kauhakuormaaja liukui päin naapurin autotallin seinää.

Lautakunnalle toimitettujen vahinkopaikalta otettujen valokuvien perusteella vahinko tapahtui omakotitalon rakennustyömaalla alueella, jolle oltiin perustamassa nurmikkopohjaa. Omakotitalon ja vahingoittuneen autotallin väliin jäi kapea alue, jolla kauhakuormaaja oli lähtenyt liukumaan ja vahingoittanut autotallia. Lautakunta katsoi, ettei kyseessä voida katsoa olevan sellainen piha-alue, jota tulisi pitää liikenneväylänä. Tapahtumapaikka ei ole sellainen omakotitalon piha-alue, jolla yleisesti liikennöitäisiin moottoriajoneuvolla, kuten asukkaiden ajoneuvoilla tai jäte-, huolto- yms. autoilla. Näin ollen lautakunta katsoo, että kauhakuormaajaa on käytetty vahingon sattuessa liikennevakuutuslain 1 §:n 2 momentin 1 kohdan tarkoittamalla tavalla liikenneväylistä erillään olevassa paikassa.

Käyttötarkoituksen arviointi

Hallituksen esityksen HE 123/2015 yksityiskohtaisissa perusteluissa kohdassa 1.1 todetaan, että määritelmää ajoneuvon käyttämisestä olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin henkilöiden tai tavaran kuljettamiseen on tulkittu suppeasti siten, että se tulee sovellettavaksi käytännössä harvoin. Olennaisesti muun tarkoituksen on katsottu olevan esimerkiksi tilanteissa, joissa ajoneuvoa on käytetty voimanlähteenä.

Sen ratkaiseminen, onko kyseessä työkoneella tehtävä työsuoritus, eli olennaisesti muu käyttö kuin henkilöiden ja tavaroiden kuljetus, vai ajoneuvon liikenteeseen käyttäminen, edellyttää tapauskohtaista kokonaisarviointia.

Asiassa toimitettujen selvitysten mukaan multaa oli kuljetettu omakotitalon rakennustyömaalla etupihalta takapihalle. Tämän jälkeen multaa oli levitetty pihalle kauhakuormaajalla. Esitetyn selvityksen perusteella vaurioitunut autotalli sijaitsi välittömästi sen alueen vieressä, jolla kauhakuormaajalla oli tarkoitus kuljettaa ja levittää multaa. Arvioitaessa sitä, käytettiinkö kauhakuormaajaa olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin henkilöiden tai tavaran kuljettamiseen ei tässä tapauksessa lautakunnan näkemyksen mukaan ole merkitystä sillä, suorittiko se vahinkohetkellä mullan kuljetusta vai levitystä ja tasausta, vaan näitä toimintoja on tarkasteltava kokonaisuutena.

Lautakunnan näkemyksen mukaan kauhakuormaajaa käytettiin vahinkohetkellä sellaiseen työsuoritukseen, jonka riskin aiheuttamia vahinkotilanteita ei ole tarkoitettu katettavaksi liikennevakuutuslailla. Ajoneuvoa on siten katsottava käytetyn olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin sellaiseen henkilöiden tai tavaran kuljettamiseen, joita tarkoitetaan liikennevakuutuslain 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa.

Vahingon korvaamiselle kauhakuormaajan liikennevakuutuksesta ei siten ole perusteita.

Lautakunta oli yksimielinen.