Normit ja ohjeet 2019

ELATUKSEN MENETTÄMINEN (VahL 5:4 §)

Korvaukseen oikeutetut

Lakiin perustuvan elatusvelvollisuuden perusteella

Elatusvelvollisella tarkoitetaan henkilöä, joka on lain perusteella velvollinen elättämään toista henkilöä. Avioliittolain säännösten perusteella puoliso on velvollinen elättämään toista puolisoa. Lapsen elatuksesta annetun lain mukaan lapsella on oikeus saada elatusta vanhemmiltaan ja sama koskee lapseksi ottamisesta annetun lain nojalla otettuja ottolapsia. Elatusvelvollisuuden perusteella korvaukseen elatuksen menetyksestä (perhe-eläke) ovat oikeutettuja leski, lapset ja ottolapset.  Myös elatusvelvollisen kuolinhetkellä syntymätön lapsi on oikeutettu korvaukseen elatuksen menetyksestä.

Elatuksen menetyksen korvaukseen on oikeutettu myös sellainen henkilö, joka on vahingonkorvauslain nojalla ollut oikeutettu elatukseen liikennevahingossa menehtyneeltä.

Lain nojalla elatukseen oikeutetun ei tarvitse osoittaa, että surmansa saanut oli huolehtinut elatuksesta eläessään. Riittävää on, että hänet oli siihen velvoitettu ja että hän tosiasiallisesti oli siihen kyennyt. 

Katso myös mitä jäljempänä on sanottu lesken oikeudesta elatukseen (soveltamisohje 3/2006).

Tosiasiallisen elatussuhteen perusteella (1.1.2006 tai sen jälkeen sattuneet liikennevahingot)

Oikeus korvaukseen elatuksen menetyksestä on kaikilla surmansa saaneen elatuksen varassa tosiasiassa olleilla. Edellytyksenä korvauksen saamiselle on, että korvausta vaativa henkilö osoittaa surmansa saaneen tosiasiallisesti elättäneen häntä vakiintuneesti.  Vakiintuneisuus on ratkaistava tosiasiallisten elämänolosuhteiden perusteella.

Vakiintuneisuuden ei voida katsoa katkenneen sen vuoksi, että sittemmin surmansa saanut on mahdollisesti liikennevahingon seurauksena ollut estynyt huolehtimasta elatuksesta liikennevahingon ja kuolemansa välisenä aikana.

Tosiasiallisen elatussuhteen perusteella korvaukseen oikeutettuja ovat esimerkiksi avopuoliso tai surmansa saaneen vanhemmat, jotka täyttävät edellä sanotut kriteerit.

Korvauksen määrä

Korvausta elatuksen menetyksen perusteella määrättäessä otetaan huomioon missä määrin korvaukseen oikeutettu olisi todennäköisesti saanut elatusta surmansa saaneelta ja toisaalta korvaukseen oikeutetun tarve saada elatusta. Jos surmansa saaneen tulot ovat olleet suuret, elatuksen menetyksen määräksi ei voida katsoa kaikkea mahdollista taloudellisen tilan heikkenemistä, vaan enimmäiskorvaukseksi tulee katsoa arvioitu todellinen elatuksen tarve.  Harkinta koskee sekä aikaa, jolta korvausta suoritetaan että suoritettavan korvauksen määrää.

Elatuksen tarvetta arvioitaessa otetaan huomioon myös korvaukseen oikeutetun mahdollisuudet itse hankkia elatuksensa ja muut olosuhteet. Yleisestä vahingon rajoittamisvelvollisuudesta seuraa vahinkoa kärsineelle velvollisuus hakeutua kykyjään vastaavaan ansiotyöhön ja näin rajoittaa vahinkoa.

Esimerkkinä muista huomioon otettavista olosuhteista voidaan mainita huomattava omaisuus, josta saatavilla tuloilla korvaukseen oikeutettu voi vaikeuksitta elättää itsensä.  Kohtuullista ei kuitenkaan ole edellyttää korvaukseen oikeutetun luopuvan tavanomaisesta asunnostaan ja koti-irtaimistostaan turvatakseen elatuksensa.

Uusi avio- tai avoliitto on olosuhde, joka otetaan huomioon harkittaessa tarvetta saada korvausta elatuksen menetyksestä. Pääsääntöisesti uuden avio- tai avoliiton katsotaan parantavan tai muuttavan korvaukseen oikeutetun taloudellisia olosuhteita sillä tavoin, että tarvetta elatuksen menetyksen korvaamiseen liikennevakuutuksesta ei enää ole.

Perhe-eläke voidaan vahvistaa myös määräaikaisena esimerkiksi tapauksissa, joissa liikennevahingossa surmansa saaneen jälkeen on jäänyt, lapseton, työkykyinen, alle 45-vuotias leski (45 - vuoden ikärajaa sovelletaan 1.1.2006 tai sen jälkeen sattuneisiin liikennevahinkoihin). Perhe-eläke määrätään tapauskohtaisen harkinnan mukaan. Yleensä kolmen vuoden aikaa voidaan pitää riittävänä sopeutumisaikana, jonka kuluessa lesken voidaan katsoa voivan sopeutua muuttuneeseen taloudelliseen tilanteeseen. Määräajan päätyttyä lesken elatuksen tarve arvioidaan uudelleen.

Elatuksen tarve voi olla eri aikoina erilainen ja korvaus on määriteltävä tarpeen mukaisena.

Lapselle suoritetaan korvausta elatuksen menetyksestä 18 vuoden ikään saakka.  Korvausta voidaan suorittaa pääsääntöisesti 21 vuoden ikään saakka, jos voidaan osoittaa, että lapsi jatkaa ammattiin valmistavaa opiskelua mainittuun ikään saakka ja opiskelu estää häntä itse elättämästä itseään.

Jos surmansa saaneen elatusvelvollisuus perustui tuomioon tai sosiaalilautakunnan vahvistamaan kirjalliseen sopimukseen on tätä pidettävä elatuksen menetyksestä suoritettavan korvauksen määränä.

Elatusapuun oikeutetulla on oikeus korvaukseen elatuksen menetyksestä, vaikka surmansa saanut ei olisi täyttänyt elatusvelvollisuuttaan. Tässä tapauksessa korvauksen määräksi katsotaan elatustuen määrä ja korvauksen maksaminen päättyy lapsen täyttäessä 18 vuotta.

Kaksinkertaisen korvauksen saamisen estämiseksi on liikennevakuutuksesta korvattavasta elatuksen menetyksestä vähennettävä korvaukseen oikeutetun saman kuolemantapauksen perusteella saama ansio- tai perhe-eläke.

Oikeus elatuksen menetyksen korvaukseen alkaa kaikissa tapauksissa aikaisintaan surmansa saaneen kuolinhetkestä. Käytännössä korvausta elatuksen menetyksestä suoritetaan kuolinpäivää seuraavasta päivästä alkaen.

Korvausta voidaan sovitella surmansa saaneen oman myötävaikutuksen perustella.

Elatuksen menetyksen korvaus määrä perustuu edun jättäjän ja edun saajan tulojen arvioon ja lautakunnan normittamiin laskusääntöihin. Laskelmissa käytetyistä ansiotuloista ei tehdä työntekijän työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksua koskevaa vähennystä.

Kotityön arvon huomioon ottaminen (1.1.2006 tai sen jälkeen sattuneet vahingot)

Vahingonkorvauslain 5 luvun 4 §:n 3 momentin mukaan elatukseen voidaan erityisestä syystä rinnastaa kotityön arvo.  Erityisestä syystä elatuksen menetyksen määrää arvioitaessa voitaisiin siis ottaa huomioon surmansa saaneen kotityön muodossa antama tosiasiallinen elatus.  Kotityöllä tarkoitetaan tässä kotikiinteistön, talouden ja lasten hoitamista sekä ns. hoivatyötä. Sen sijaan korvaukseen oikeutetun kotityön arvoa ei oteta huomioon hänen elatuksen tarvettaan arvioitaessa.

Kotityön arvo otetaan huomioon vain erityisestä syystä. Erityinen syy voi olla esimerkiksi se, että surmansa saanut ei ollut ennen vahinkoa ansiotyössä, vaan osallistui perheen elatukseen hoitamalla lapset ja talouden. Perusteltua kotityön huomioon ottaminen voi olla myös, jos puolisonsa kuoleman johdosta korvaukseen oikeutettu iäkäs leski asuu yksin omakotitalossa, jonka töistä surmansa saanut puoliso oli huolehtinut.

Arvion yhtenä perusteena voidaan käyttää määrää, joka ko. töiden tekemisestä joudutaan maksamaan ulkopuoliselle. Em. määrää ei voida ylittää kotitöiden määrää arvioitaessa. Kotityön arvoa voidaan arvioida myös aiheutuneiden kohonneiden kodinhoitokulujen avulla.

Kotityön arvon huomioon ottamisen tarkoituksena ei kuitenkaan ole, että elatuksen menetyksen korvauksella katettaisiin aina täysimääräisesti ne kustannukset, jotka aiheutuvat kotityön teettämisestä ulkopuolisilla työntekijöillä. Sanottu koskee kaikentyyppisiä tässä tarkoitettuja töitä. 

Kotityön arvo voidaan siis ottaa huomioon erityisestä syystä, jolla lain esitöiden mukaan on haluttu korostaa säännöksen soveltamisalan suppeutta. Kotityön arvo voidaan näin ollen ottaa huomioon vain harvoissa tapauksissa tapauskohtaisen arvion perusteella.

Kotityön arvo maksetaan osana elatuksen menetyksen korvausta. Kotityön arvo lisätään eläkelaskelmassa leskelle kuuluvaan laskennalliseen osuuteen. Kotityön arvo on korvattava lesken ja surmansa saaneen tulojen suuruussuhteista riippumatta toisin sanoen kotityönarvo on korvattava laskelman lopputuloksesta riippumatta.

Esimerkki

Edunjättäjän vuosityöansio                                      0 €/v.

Lesken vuosiansio                                                     18 000 €/v.

Eläke leskelle                                                              laskennallisesti ei eläkettä maksettavaksi

Kotityön arvo                                                                3000 €/v.

Korvataan leskelle elatuksen menetyksenä          3000 €/v.

Korvauksen määrän laskeminen

Korvaus elatuksen menetyksestä on seuraavan taulukon mukainen osuus elatuksen menetyksen perusteena olevista vainajan ja eloon jääneen ansio- ja eläketuloista milloin vainajan jälkeen jää

1.1.1982 tai sen jälkeen sattunut vahinko

ennen 1.1.1982 sattunut vahinko

puoliso

60 %

50 %

puoliso ja lapsi

65 %

60 %

puoliso ja 2 lasta

70 %

65 %

puoliso ja 3 lasta

75 %

70 %

puoliso ja 4 tai

75 %

75 %

useampia lapsia

75 %

75 %

1 täysorpo lapsi

50 %

40 %

2 täysorpoa lasta

60 %

50 %

3 täysorpoa lasta

65 %

60 %

4 tai useampia

täysorpoja lapsia

70 %

66 %  2/3

Milloin korvausta on suoritettava sekä puolisolle että lapsille, kuuluu siitä kaksi osaa puolisolle ja kullekin lapselle yksi osa.

Milloin korvausta on suoritettava vain täysorvoille lapsille, jaetaan se tasan kaikkien lasten kesken.

Mikäli korvauksen suorittaminen jonkun kohdalla lakkaa, on tämä seikka korvausta määrättäessä otettava muiden osalta huomioon. Samoin on korvaus kaikkien osalta sitä seuraavan kalenterikuukauden alusta, jona vainaja olisi saavuttanut eläkeiän, määritettävä korvauksen perusteena olevan 60 %:iin alennetun vuosiansion perusteella. Vuosiansion muodostuessa eläketuloista sanottua alennusta ei ole tehtävä.

Mikäli korvausta on suoritettava myös entiselle puolisolle, lapselle tai muulle erityiselle edunsaajalle (tai myös työntekijälle ennen 1.1.1982 sattuneissa vahingoissa), on heille tuleva korvaus eli vainajan heille maksama määrä ensin vähennettävä vainajan tuloista sekä puolison ja lasten eläke määrättävä tämän alennetun tulon perusteella. Mikäli korvauksen maksaminen jonkun eläkkeensaajan osalta päättyy, on tämä muutos otettava huomioon puolisolle ja lapselle tulevaa eläkettä määrättäessä.

Jos myös eloonjääneellä puolisolla on ollut työ- ja eläketuloa, määrätään korvaus vainajan ja eloonjääneen puolison yhteenlasketuista työ- ja eläketuloista sekä vähennetään lasketusta määrästä eloonjääneen puolison tulot.

Jos lesken henkilökohtaiset olosuhteet olennaisesti muuttuvat tai leski jää eläkkeelle, korvaus tarkistetaan. Eri aikoina erisuuruinen tarve johtaa erisuuruiseen korvaukseen.

Lesken oikeus elatuksen menetyksen korvaukseen tapauksissa, joissa avioeroasia on vireillä tai avioero on tuomittu (soveltamisohje 3/2006)

Elatuksen menetyksen korvaamista koskeva kysymys ratkaistaan tapauskohtaisen harkinnan perusteella. Huomiota kiinnitetään avioeroasian vaiheeseen ja puolisoiden väliseen tosiasialliseen elatussuhteeseen tai eloon jääneen puolison mahdolliseen oikeuteen saada elatusapua sekä surmansa saaneen kykyyn suorittaa elatusapua ellei liikennevahinkoa olisi sattunut.

Elatuksen menetyksen korvaaminen avioeroasian vireillä ollessa

Avioeroa koskevan asian ollessa vireillä tuomioistuimessa on pidettävä todennäköisenä, että avioliitto olisi päättynyt avioeroon.

Avioliittolain elatusapua koskevat säännökset ja liikennevakuutuksen vahingonkorvausoikeudellinen luonne huomioon ottaen lautakunta katsoo, että näissä tilanteissa leskelle tulee suorittaa elatuksen menetyksen korvausta vahinkopäivää seuraavasta päivästä siihen saakka, kun avioeroa olisi vielä voitu hakea.

Elatuksen menetyksen korvausta suoritetaan liikennevahinkolautakunnan elatuksen menetyksen korvaamisesta antamien ohjeiden mukaisesti tai osapuolten tekemään sopimukseen perustuvan elatusavun suuruisena.

Edellä sanotun ajanjakson jälkeen voidaan elatuksen menetyksen korvausta maksaa leskelle, jos hän esittää selvityksen siitä, että hänellä olisi ollut oikeus saada avioeron jälkeen elatusapua puolisoltaan. Korvausta ei tässäkään tapauksessa yleensä voida suorittaa pidemmältä ajalta kuin 12 kuukaudelta sen jälkeen, kuin avioeroa olisi tullut viimeistään hakea. Korvaus on tässä tilanteessa elatusavun suuruinen.

Jos leski osoittaa, että puolisoilla oli ennen liikennevahinkoa yhteinen suunnitelma palata yhteen eikä avioeroa harkinta-ajan jälkeen olisi todennäköisesti haettukaan, on hän oikeutettu elatuksen menetyksen korvaukseen, mikäli muut korvauksen saamisen edellytykset täyttyvät. Korvaus määräytyy liikennevahinkolautakunnan elatuksen menetyksen korvauksesta antamien ohjeiden mukaisesti.

Elatuksen menetyksen korvaaminen, kun avioero on tuomittu

Niissä tapauksissa, joissa avioero on tuomittu ennen edun jättäjän liikennevahingosta johtunutta kuolemaa, on lesken näytettävä, että hän sai entiseltä puolisoltaan elatusapua tai hänellä olisi avioeron jälkeen ollut oikeus elatusapuun. Muussa tapauksessa oikeutta elatuksen menetyksen korvaukseen ei avioeron jälkeen ole.  

Avioeroon tuomitulle suoritetaan elatuksen menetyksen korvauksena elatusavun määrä siltä ajalta, jolta hänellä olisi ollut oikeus saada elatusapua.

Tämä soveltamisohje korvaa liikennevahinkolautakunnan kiertokirjeessä 14/1992 antaman ohjeen.

Tätä soveltamisohjetta noudatetaan 1.7.2006 ja sen jälkeen ratkaistavissa perhe-eläketapauksissa.

Lapsen perhe-eläke vanhempien erotilanteissa (soveltamisohje 2/2004)

Jos elatukseen tai elatusapuun oikeutettu jää tarpeellista elatusta vaille sen vuoksi, että elatusvelvollinen on saanut surmansa, on hänelle korvausvelvollisen varallisuus ja olosuhteet huomioon ottaen tuomittava vahingonkorvaukseksi, mitä hän tarvitsee, kunnes voi elättää itsensä.

Lapselle voidaan suorittaa erotilanteissa perhe-eläkettä hänen vanhempansa jälkeen elatusavun suuruisena normaalien perhe-eläkettä koskevien ohjeiden tai täysorvon kaavan mukaisesti. Perhe-eläkkeen suorittamistapa riippuu siitä, onko kyseessä avio- tai avoliitosta oleva lapsi sekä siitä, kumman vanhemman huostassa lapsi on ollut edunjättäjän kuolinhetkellä ja mitä lapsen voidaan katsoa vanhempansa kuoleman johdosta tosiasiallisesti menettäneen. Tosiasialliset olosuhteet tulee aina selvittää tapauskohtaisesti.

Esimerkkejä

1. Edunjättäjä on maksanut elatusapua lapselle. Edunjättäjä menehtyy liikennevahingossa. Tällöin vakuutuslaitos suorittaa perhe-eläkkeen lapselle elatusavun suuruisena. Eläkettä suoritetaan 18 ikävuoteen asti tai lapsen opiskelun vuoksi enintään 21 ikävuoteen asti.

2. Edunjättäjä on laiminlyönyt elatusavun suorittamisen lapselle ja kunta suorittaa elatustukea lapselle elatusturvalain perusteella. Edunjättäjä menehtyy liikennevahingossa. Tällöin vakuutuslaitos suorittaa perhe-eläkkeen lapselle elatustuen suuruisena. Lapsen täytettyä 18 vuotta perhe-eläkettä ei enää suoriteta liikennevakuutuksesta. Perhe-eläke voidaan yleensä suorittaa elatustuen suuruisena silloin, kun kunta on suorittanut elatustukea yhtäjaksoisesti vähintään vuoden ennen liikennevahinkoa, tai on muutoin ilmeistä, että kunta olisi suorittanut elatustukea ilman liikennevahinkoa jatkuvana.

3. Erossa yksi lapsi jää isälle ja toinen lapsi jää äidille.  Elatusapua ei ole sovittu eikä tuomittu maksettavaksi. Kummatkin vanhemmat vastaavat itsenäisesti huostassa olevasta lapsestaan. Toinen vanhemmista menehtyy liikennevahingossa. Tällöin vakuutuslaitos suorittaa perhe-eläkkeen täysorvon kaavan mukaisesti liikennevahingossa menehtyneen vanhemman huostassa olleelle lapselle. Jäljelle jääneen vanhemman huostassa olevalle lapselle ei suoriteta perhe-eläkettä liikennevakuutuksesta.

4. Lapsi asuu vanhempien eron jälkeen vuoroin molemmilla vanhemmillaan eikä elatusapua ole sovittu tai tuomittu maksettavaksi. Toinen vanhemmista menehtyy liikennevahingossa ja lapsi jää pysyvästi asumaan jäljelle jääneen vanhemman luokse. Tällöin vakuutuslaitos suorittaa perhe-eläkkeen täysorvon kaavan mukaisesti siten, että liikennevahingossa menehtyneen vanhemman vuosiansiosta otetaan perhe-eläkkeen perusteeksi 50 % eli puolet vuosiansiosta.

Vuosityöansio 30 000 euroa, perhe-eläke lasketaan 15 000 euron perusteella. Perhe-eläke yhdelle lapselle 50 % X 15 000 euroa eli 7 500 euroa vuodessa. Vastaavasti perhe-eläke kahdelle lapselle 60 % X 15 000 euroa eli 4 500 euroa kummallekin vuodessa.

5. Erossa lapsi jää vanhemmalle A. Vanhempi B maksaa eron jälkeen elatusapua lapselle. Vanhempi A menehtyy liikennevahingossa. Lapsi muuttaa vanhemman B luokse asumaan. Tällöin vakuutuslaitos suorittaa perhe-eläkkeen täysorvon kaavan mukaisesti.

Vanhuuseläkeikä

Työeläkelain uudistus tuli voimaan 1.1.2005. Aikaisemman yleisen vanhuuseläkeiän sijasta eläkkeelle siirtyminen voi tapahtua 63 - 68 vuoden iässä. Samassa yhteydessä muutettiin myös indeksisäännöksiä. 

Vanhuuseläkeikänä on liikennevahinkojen korvauskäytännössä vakiintuneesti pidetty 65 vuotta, ellei muuta eläkeikää ole osoitettu. Käytäntö perustuu liikennevahinkolautakunnan asiasta antamiin ohjeisiin.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 2 b §:n 4 kohdan mukaan alle 18 vuoden ikäisenä työkyvyttömäksi tulleelle vanhuuseläke alkaa 65 vuoden iässä.

Huomioon ottaen vahingonkorvauslain 5 lukuun kirjattu, ennen 18 vuoden ikää vammautunutta koskeva oikeusohje sekä aikaisempi vakiintunut korvauskäytäntö lautakunta pitää perusteltuna noudattaa 1.1.2005 jälkeen käsiteltävissä vahinkotapauksissa pääsääntöisesti 65 vuoden vanhuuseläkeikää perhe-eläketapauksissa, ellei tapauskohtaista perusteltua syytä muun vanhuuseläkeiän soveltamiselle ole osoitettu.

Eläkkeen määräksi katsotaan pääsäännön mukaisissa tapauksissa 60 % kyseisen henkilön vuosityöansiosta.

Poikkeus 65 vuoden vanhuuseläkeiästä voidaan tehdä, jos menehtynyt työskenteli 65 ikävuoden jälkeen tai tätä tarkoittaviin järjestelyihin oli ryhdytty. Vanhuuseläkeiäksi katsotaan tällöin 68 vuotta, ellei muusta vanhuuseläkeiästä ole selvitystä. Poikkeavaa eläkeikää voidaan soveltaa myös, jos menehtynyt työskenteli sellaisessa ammatissa, johon liittyy pääsäännöstä poikkeava vanhuuseläkeikä.

Niissä tapauksissa, joissa etuudenjättäjällä tai etuuden saajalla on pääsäännöstä poikkeava eläkeikä, käytetään kyseistä ikää elatuksen menetyksen korvausta suoritettaessa.

Edellä etuuden jättäjän eläkeiästä ja eläkkeen määrästä sanottua sovelletaan myös lesken eläkeikään ja eläkkeen määrään lesken saamaa elatuksen menetyksen korvausta laskettaessa.

Erilaisten vapaaehtoisten eläkejärjestelyjen vaikutus elatuksen menetyksen korvaukseen

Elatuksen menetyksen korvausta määriteltäessä lesken mahdollinen osa-aika- tai varhennetulle vanhuuseläkkeelle jääminen ei ole peruste korottaa korvausta.  Elatuksen menetyksen korvaus määritellään näissä tapauksissa niiden tulojen perusteella, jotka leski olisi saanut ilman (kyseistä) vapaaehtoista eläkejärjestelyä. Jos eläkejärjestely oli toteutettu jo ennen liikennevahinkoa, määritellään elatuksen menetyksen korvaus kuitenkin lesken todellisten tulojen perusteella (soveltamisohje 1/2005)