Normit ja ohjeet 2021

Liikenteeseen käyttäminen

LV 19/1965

Istunto 25.9.2020

Tapauksessa kysymys oli siitä, oliko liikekiinteistön tulipalo seurausta ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä. Ajoneuvo oli palon syttyessä pysäköitynä liikekiinteistön välittömässä läheisyydessä kalan savustus- ja myyntitarkoituksessa. Palo sai alkunsa joko savustuslaitteista lentäneestä kipinästä tai laitteiston aiheuttamasta kuumuudesta. Lautakunta katsoi, että ajoneuvoa käytettiin vahinkohetkellä toimintaan, jonka aiheuttamia vahinkotilanteita ei ole tarkoitettu katettavaksi liikennevakuutuksella. 

TAPAHTUMATIEDOT

Liikekiinteistö tuhoutui tulipalossa, joka sai alkunsa kalansavustukseen käytetystä perävaunusta. Perävaunu oli pysäköitynä kalan savustamista ja myyntiä varten ostoskeskuksen piha-alueella liikekiinteistön välittömässä läheisyydessä. Perävaunussa olleista savustukseen käytetyistä laitteista syntynyt kuumuus tai laitteista lentänyt kipinä sytytti liikehuoneiston kattorakenteet tuleen.

Perävaunulle liikennevakuutuksen myöntänyt vakuutusyhtiö kiisti kiinteistövakuutuksen perusteella korvauksia suorittaneen vakuutusyhtiön takaisinsaantivaatimuksen katsoen, että liikennevakuutuksella ei ole tarkoitus antaa suojaa nyt puheena olevan kaltaisissa tilanteissa. Kyse ei ollut liikennevakuutuksesta korvattavasta vahingosta.

Lausuntopyynnössään kiinteistövakuutuksen nojalla korvauksia maksanut vakuutusyhtiö pyysi lautakuntaa vahvistamaan, että puheena oleva rakennuspalovahinko oli johtunut ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä ja että liikennevakuutusyhtiö oli korvausvastuussa vahingosta ajoneuvolle myönnetyn liikennevakuutuksen perusteella.

LAUTAKUNNAN LAUSUNTO

Sovellettavat säännökset

Liikennevakuutuslain (460/2016) 1 §:n 1 momentin mukaan kyseisessä laissa säädetään moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuvien henkilö- ja esinevahinkojen korvaamisesta.

Moottoriajoneuvo ei ole tässä laissa tarkoitetussa liikenteessä, kun:

1) sitä liikenneväylistä erillään olevassa paikassa käytetään olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin henkilöiden tai tavaran kuljettamiseen;

2) se on säilytettävänä, korjattavana, huollettavana tai pestävänä liikenneväylistä erillään olevassa paikassa;

3) sitä käytetään liikenteestä eristetyllä alueella kilpailu- tai testaustarkoituksiin taikka kilpailuun välittömästi liittyvään harjoitteluun.

Lain 2 §:n 19 kohdan mukaan liikenneväylällä tarkoitetaan yleistä ja yksityistä tietä, katua, rakennuskaavatietä, moottorikelkkailureittiä, toria sekä muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta.

Lain 31 §:n mukaan liikennevahinko korvataan, vaikka kukaan ei ole henkilökohtaisesti vahingonkorvausvelvollinen ajoneuvon liikenteeseen käyttämisen perusteella.

Lausunto

Perävaunu oli tapahtuma-aikaan pysäköitynä ostoskeskuksen piha-alueella liikekiinteistön ja sen pysäköintialueen välittömässä läheisyydessä. Liikennevakuutuksen korvauskäytännössä puheena olevan kaltaista liikekiinteistön pihaa on vakiintuneesti pidetty liikenneväylänä, jolla tapahtunut liikennevahinko on lähtökohtaisesti liikennevakuutuksesta korvattava eikä liikennevakuutuslain 1 §:n 2 momentin rajoitusehto tule sovellettavaksi.

Koska perävaunun on tapahtuma-aikaan katsottava olleen edellä kerrotuin tavoin liikenteessä, on vastuuperustetta arvioitaessa selvitettävä, onko aiheutunut vahinko korvausvastuun synnyttävällä tavalla välittömästi seurausta perävaunun liikenteeseen käyttämisestä liikennevakuutuslaissa ja sen vakiintuneessa soveltamiskäytännössä tarkoitetulla tavalla.

Liikennevakuutuslaissa ei erikseen määritellä liikenteeseen käyttämisen käsitettä. Hallituksen esityksessä (123/2015 vp) liikennevakuutuslaiksi todetaan yleisperusteluissa (1.1.7) lain soveltamisalasta muun muassa seuraavaa:Laissa ei ole yleistä määritelmää siitä, mitä liikenteeseen käyttämisellä tarkoitetaan, vaan se on perustunut korvaus- ja oikeuskäytäntöön. Liikennevakuutuslain tarkoittama liikenne on käsitteellisesti laajempi kuin mitä tieliikennelaki tieliikenteellä tarkoittaa. Liikennevakuutuksesta korvataan käytännössä ne vahinkotapahtumat, jotka syntyvät moottoriajoneuvon tavanomaisen käytön yhteydessä. Moottoriajoneuvo on liikenteessä, vaikka sitä esimerkiksi työnnettäisiin tai hinattaisiin. Useimmiten kysymyksessä onkin moottoriajoneuvon liikkuessa aiheutunut vahinko. Moottoriajoneuvon liikkuminen ei kuitenkaan ole ehdoton korvauksen edellytys, vaan moottoriajoneuvoa voidaan katsoa käytetyn liikenteeseen myös silloin, kun se on lähdössä liikkeelle tai se on pysähtyneenä. Edelleen perusteluissa todetaan, että liikenteen käsite jäisi siten jatkossakin korvaus- ja oikeuskäytännön varaan ja koska 2 momentin tarkoitus on tarkentaa lain soveltamisalaa, sitä säännöstä ei ole tarkoitettu tyhjentäväksi.

Sekä Suomen kansallisessa lainsäädännössä, että Euroopan unioin tuomioistuimen ratkaisukäytännössä on vakiintuneesti lähdetty siitä, että ajoneuvon liikenteeseen käyttämisen käsite ei edellytä sitä, että vahingon aiheuttanut moottoriajoneuvo olisi ollut vahinkohetkellä liikkeessä, tai että ajoneuvo olisi ollut liikenneväylällä. Lähtökohtaisesti liikennevakuutus kattaa kaiken sen vahinkoriskin, joka liittyy moottoriajoneuvon liikkumiseen, sijaintiin, ominaisuuksiin, kuntoon tai käyttötapaan.

Moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisellä on vakiintuneesti aikaisemmin voimassa olleen liikennevakuutuslain (279/1959) soveltamiskäytännössä tarkoitettu kaikkea sellaista ajoneuvon käyttämistä, mikä on luonteenomaista sen käyttämiselle sellaiseen tarkoitukseen, johon se on valmistettu. Ajoneuvo on liikennevakuutuslain tarkoittamassa liikenteessä muun muassa silloin, kun sitä käytetään henkilön tai tavaran kuljettamiseen tiellä tai sen ulkopuolella. Liikenteeseen käyttäminen ei edellytä vakiintuneen korvauskäytännön mukaan sitä, että ajoneuvo olisi ollut liikkeessä vahingon tapahtuessa. Vahinko voi tulla korvattavaksi liikennevakuutuksesta, vaikka ajoneuvo olisi vahingon sattuessa pysähdyksissä (KKO 1990:159). Myös ajoneuvon kuormaamisen tai kuorman purkamisen yhteydessä tapahtuvat vahingot ovat lähtökohtaisesti aiheutuneet ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä. Vahingon on katsottu aiheutuneen liikenteeseen käyttämisestä myös silloin, kun vahinko on aiheutunut ajoneuvoon nousemisen tai sieltä poistumisen yhteydessä.

Liikennevakuutusjärjestelmä on luotu kattamaan niin sanotun liikenteellisen riskin aiheuttamia vahinkotilanteita. Korvausvastuun syntyminen edellyttää siis syy-yhteyttä vahingon ja ajoneuvon liikenteeseen käyttämisen välillä. Syy-yhteyden arvioinnissa ratkaisevaa on se, onko riski tavanomainen ja tyypillinen moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämiselle vai onko se sille vieras ja niin etäinen, ettei sitä enää voida pitää liikenteeseen käyttämiseen kuuluvana. Lähtökohtana on siis pidettävä sitä, että vahinko on aiheutunut läheisesti moottoriajoneuvon liikkeestä, sijainnista tai muusta siihen liittyvästä niin sanotusta liikenteeseen käyttöön liittyvästä yleisvaarallisesta ominaisuudesta.

Liikennevahinkolautakunnan korvauskäytännössä moottoriajoneuvosta alkunsa saaneita palovahinkoja on katsottu korvattaviksi liikennevahingoiksi, kun palo on saanut alkunsa ajoneuvon teknisistä laitteista tai ajoneuvon moottorin lämmittämisestä, kun moottorin lämmittäminen on liittynyt läheisesti ajoneuvon liikkeelle lähtemiseen. Keskeisenä korvausvastuun syntymisen edellytyksenä on siten pidetty ajoneuvon käyttämistä liikennevälineenä sille ominaisessa liikenteellisessä tarkoituksessa. Sen sijaan korvattaviksi liikennevahingoiksi ei ole katsottu mm. asuinkiinteistön pihalla palamaan syttyneen asuntoauton aiheuttamaa vahinkoa, silloin kun syttyminen oli johtunut nestekaasulla toimivan lämmitysjärjestelmän korjaamisesta hetkeä ennen palon syttymistä, eikä omakotitalon pihalla pysäköitynä syttyneen auton aiheuttamaa vahinkoa, kun syttyminen johtui autossa säilytettävänä olleen akun/latauslaitteen kuumenemisesta ja syttymisestä. Myöskään tavaran kuljettamisesta tai kuorman purkamisesta ei voida yksinomaan päätellä, onko kysymyksessä liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut vahinko vai ei. Henkilöautossa kuljetetun nestekaasupullon vuotamisesta ja kaasun syttymisestä aiheutunutta palovahinkoa ei katsottu korvattavaksi liikennevahingoksi, koska oli epätodennäköistä, että kaasupullon venttiili olisi avautunut ajoneuvon liikenteeseen käyttämisen seurauksena. Koska myöskään ajoneuvoon vuotaneen nestekaasun syttymisen ei voitu katsoa aiheutuneen ajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä, ei nestekaasun syttymisestä aiheutuneen vahingon katsottu olevan syy-yhteydessä ajoneuvon liikenteeseen käyttämiseen.

Edellä selostetuissa tilanteissa on katsottu, ettei palon syttymissyy liittynyt riittävän läheisesti ajoneuvojen käyttötarkoitukseen ja yleisvaaralliseen liikenteelliseen ominaisuuteen. Liikenteeseen käytön ja vahingon välillä ei ollut korvausvastuuta synnyttävää asiallista ja ajallista syy-yhteyttä.

Nyt puheena olevassa tapauksessa tapahtumainkulusta ja tulipalon syttymissyystä tai –mekanismista ei ole erimielisyyttä. Liikekeskuksen palo sai alkunsa, kun kalansavustuslaittein varustettu perävaunu oli sijoitettu rakennuksen välittömään läheisyyteen siten, että savustuslaitteiden kuumuus ja siitä mahdollisesti lentäneet kipinät olivat sytyttäneet rakennuksen kattorakenteet.

Lautakunnan näkemyksen mukaan perävaunuun asennetuilla savustusuuneilla kalaa savustettaessa aiheutunutta vahinkoa ei voida pitää perävaunun tavanomaisena liikenteellisenä käyttönä, joka liittyisi riittävän läheisesti ajoneuvon yleisvaaralliseen ominaisuuteen liikenteessä. Perävaunua käytettiin vahinkohetkellä toimintaan, jonka aiheuttamia vahinkotilanteita ei ole tarkoitettu katettavaksi liikennevakuutuksella.  

Edellä kerrotun perusteella lautakunta totesi, että perävaunuun asennetun savustuslaitteiston aiheuttama vahinko oli johtunut sellaisesta moottoriajoneuvon käyttötavasta, ettei vahinkoa voida pitää liikennevakuutuslain tarkoittamalla tavalla liikenteeseen käyttämisestä aiheutuneena. Näin ollen tulipalosta kiinteistölle aiheutuneita vahinkoja ei kuulunut korvata perävaunulle myönnetystä liikennevakuutuksesta.

Lautakunta oli yksimielinen.