Normit ja ohjeet 2021

Pysyvä vika ja haitta. Kipu ja särky. Elinaika. Täysistunto Dnro 03/891

X sai liikennevahingossa 16.7.2001 aivoruhjevamman, nenäluun murtuman, kasvojen seulaluiden murtumia, keuhkojen iskuvamman, maksan iskuvamman sekä ruhjeita eri puolille kehoa. X kuoli liikennevahinkovammoista riippumattomasta syystä 8.2.2003.

Liikennevahinkolautakunnassa kysymys oli siitä, millä tavoin pysyvän vian ja haitan sekä kivun ja säryn korvaukset on määriteltävä, kun vahingoittunut on kuollut ennen kuin korvausta on ehditty maksaa ja tuleeko kivun ja säryn korvausta alentaa lyhyeksi jääneen elinajan perusteella.

Pysyvä vika ja haitta

Liikennevakuutuksesta korvattavan pysyvän vian ja haitan haittaluokitus perustuu sosiaali- ja terveysministeriön päätökseen 1012/1986, jonka mukaan vammat ryhmitellään niiden vaikeusasteen perusteella 20 haittaluokkaan. Pysyvän vian ja haitan korvausmäärää laskettaessa vahingonkärsineen ikä vaikuttaa korvauksen määrään liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaisesti.

Vahingonkorvausoikeudessa noudatetaan yleisesti periaatetta siitä, että pysyvän vian ja haitan korvauksen maksaminen edellyttää vahinkotapahtumassa syntyneiden vammojen seurauksena aiheutunutta pysyväksi jäävää tilaa, joka on tavallisesti arvioitavissa vasta silloin, kun vahingonkärsineen tila on riittävästi vakiintunut. Jos vika tai haitta parantuu tai muuttuu luonteeltaan, korvaus suoritetaan pysyväksi jäävän tilanteen perusteella. Lautakunta katsoi, että X:n tila oli kyseisessä tapauksessa esitetyn selvityksen perusteella ollut vakiintunut siten, että korvauksen arvioiminen on mahdollista.

Lautakunta katsoi, että X:lle liikennevahinkovammojen seurauksena jäänyt pysyvä toiminnallinen haitta vastasi haittaluokkaa 4. X oli elänyt hieman alle 19 kuukautta liikennevahingon tapahtumisen jälkeen.

Korkein oikeus on katsonut muun muassa ennakkoratkaisuissaan KKO 1980 II 27 ja KKO 1983 II 6, että vahingoittuneen kuoltua sen jälkeen, kun hän on vaatinut korvausta pysyvästä viasta ja haitasta, kyseistä korvausta arvioitaessa huomioon otetaan vain vahinkotapahtuman ja kuolinpäivän välinen aika. Edellä mainittuihin ennakkoratkaisuihin ei kuitenkaan sisälly tarkempaa oikeusohjetta siitä, missä määrin pysyvästä viasta ja haitasta maksettavaa korvausta tulee alentaa vahinkoa kärsineen vahingon jälkeinen elinaika huomioon ottaen.

Liikennevahinkolautakunnan kiertokirjeiden 15/1988 ja 14/1999 mukaan pysyvän vian ja haitan korvaus voidaan suorittaa jatkuvana 20. haittaluokassa muun ohessa silloin, kun kysymyksessä on pysyvästi tajuton vammautunut. Tämän lisäksi korvaus voidaan suorittaa jatkuvana henkilölle, joka on vaikean aivovamman seurauksena pysyvästi laitoshoidossa ja jonka sekä kommunikoinnissa että liikuntakyvyssä on pysyviä, vaikea-asteisia rajoitteita. Vuosittain maksettavana jatkuvana korvauksena suoritetaan määrä, joka on 20. haittaluokan ja vammautuneen vahinkohetken iän mukainen pysyvän vian ja haitan normikorvaus jaettuna vahingoittuneen iän mukaisella kertoimella[1], mistä saatava osamäärä korotetaan kertoimella 1,5.

Lautakunta katsoi, että edellä mainittua liikennevahinkolautakunnan ohjetta on perusteltua soveltaa myös arvioitaessa pysyvän vian ja haitan korvausta sellaisissa tapauksissa, joissa korvausvaatimus on esitetty ja vahingoittunut on tämän jälkeen kuollut ennen kuin korvausta liikennevakuutuksesta on maksettu.

Kyseisessä tapauksessa haittaluokkaa 4 vastaava pysyvän vian ja haitan korvauksen määrä olisi liikennevahinkolautakunnan vuodelle 2003 antamien soveltamisohjeiden mukaisesti määritettynä kertakorvauksena vahingonkärsineen ikä huomioon ottaen 9430,80 euroa. Liikennevahinkolautakunnan pysyvän vian ja haitan korvauksen jatkuvana suorittamista koskevan ohjeen mukaisesti korvauksen vuosittainen määrä määräytyisi tässä tapauksessa seuraavasti:

1,5 x 9430,80 = 817,70 € vuodessa, josta saadaan 19 kuukaudelle lasket-

17,30

tuna 1294,70 €

Kipu ja särky

Kivun ja säryn korvauksen tarkoituksena on hyvittää vahingonkärsineelle liikennevahinkovammoista aiheutunutta akuutin vaiheen kipua ja siihen verrattavaa muuta epämukavuutta. Liikennevahinkolautakunnan normien ja ohjeiden mukaan kivun ja säryn korvaukseen vaikuttavat liikennevahinkovammojen määrän ja vakavuuden lisäksi myös vammoista alkuvaiheen hoidon jälkeen aiheutuva sairaalahoidon ja hoitotoimenpiteiden tarve sekä vammoista toipumisen aikana vahingonkärsineelle aiheutuva kipu ja särky. Tämän vuoksi silloin, kun vahingonkärsineen elinaika liikennevahingon tapahtumisen jälkeen jää hyvin lyhyeksi, kivun ja säryn korvaus tulee määritellä suhteutettuna vahingonkärsineen liikennevahingon jälkeiseen elinaikaan.

X oli elänyt liikennevahingon tapahtumisen jälkeen yli kolme kuukautta. Lautakunta katsoi, että perusteita kivun ja säryn korvauksen alentamiselle vahingonkärsineen elinajan perusteella ei ole.

[1] Liikennevakuutuksen jatkuvien korvausten varauksia laskettaessa käytettävät sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien laskentaperusteiden mukaiset kertoimet