Normit ja ohjeet 2021

Myötävaikutus LV 04/1117

Henkilöauton perässä oli vedetty jäätiellä kahta rattikelkkaa, joista toista ohjasi X. Henkilöauton nopeus oli ilmeisesti ollut noin 60 km/h. X oli pudonnut kelkan kyydistä, jolloin perässä tuleva kelkka oli tarttunut kiinni hänen oikeaan pohkeeseensa sillä seurauksella, että pohje oli kipeytynyt ja siihen oli tullut ihorikkoa.

Vakuutusyhtiö pyysi liikennevahinkolautakunnalta lausuntoa korvauksen alentamisesta vahinkoa kärsineen oman myötävaikutuksen perusteella esittäen korvausta alennettavaksi 1/3 osalla.

Liikennevakuutuslain 7 §:n 1 momentin (1144/2002) mukaan jos joku on tahallisesti aiheuttanut itselleen henkilövahingon, korvausta suoritetaan ainoastaan siltä osin kuin muut olosuhteet ovat vaikuttaneet vahingon syntymiseen. Jos joku on törkeällä huolimattomuudella myötävaikuttanut kärsimänsä vahingon syntymiseen, voidaan korvausta alentaa tai evätä sen mukaan kuin olosuhteet huomioon ottaen on kohtuullista.

Jotta Xn henkilövahingosta johtuvia korvauksia voitaisiin alentaa myötävaikutuksen perusteella, hänen on näytettävä aiheuttaneen vahingon törkeästä huolimattomuudesta. Voimassa olevassa oikeudessa huolimattomuutta on pidetty törkeänä usein silloin, kun toiminta on ollut lähellä tahallista menettelyä. Tahallisuuden arviointiperusteena oikeustieteessä on pidetty mm. sitä, mielsikö tekijä aiheutuneen tapahtuman tekonsa varsin todennäköiseksi seuraukseksi.

Lautakunta katsoi sille esitetyn selvityksen perusteella, että Xn olisi lähtiessään ohjaamaan auton perään kiinnitettyä rattikelkkaa kuvatuissa olosuhteissa täytynyt mieltää, että tämä menettely todennäköisesti johtaisi hänen loukkaantumiseensa. Lautakunta katsoi sen vuoksi, että X on myötävaikuttanut hänelle aiheutuneen henkilövahingon syntymiseen törkeällä huolimattomuudellaan siten, että hänelle liikennevakuutuksesta suoritettavia korvauksia on kohtuullista alentaa 1/3:lla.