Soveltamisohjeet

Liikenteeseen käyttäminen

LV 18/1679

Lautakunnan istunto 6.6.2019

TAPAHTUMATIEDOT

Kaivinkoneella oli kaivettu omakotitalotontilla viemärilinjaa, jolloin kaivinkoneen kauha oli osunut muurattuun piha-aitaan vaurioittaen sitä. Kaivinkone oli rekisteröimätön ja liikennevakuuttamaton.

Vastuuvakuutusyhtiö (A) pyysi lautakunnalta lausuntoa siitä, onko vahinko aiheutunut kaivinkoneen liikenteeseen käyttämisestä.

Liikennevakuutuslain nojalla korvausvastuussa oleva vakuutuslaitos (B) vetosi vastineessaan eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunnan mietintöön 4/2016, jossa on todettu, että liikenneväylän määritelmän on syytä tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi vastata täysin tieliikennelain tien määritelmää. Näin ollen valiokunta ehdotti, että esityksen 2 §:n 19 kohtaan lisätään sana "yleiselle". B:n mukaan kyseinen vahinko tapahtui omakotitalon piha-alueella. Oikeuskäytännössä omakotitalon piha on katsottu tieliikennelain tarkoittamalla tavalla tien ulkopuoliseksi alueeksi (KKO:1985-II-126). B katsoi vahingon tapahtuneen liikenneväylistä erillään olevassa paikassa.

LAUTAKUNNAN LAUSUNTO

Liikennevakuutuslain (460/2016) 1 §:n 1 momentin mukaan kyseisessä laissa säädetään moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuvien henkilö- ja esinevahinkojen korvaamisesta.

Moottoriajoneuvo ei ole tässä laissa tarkoitetussa liikenteessä, kun:

1) sitä liikenneväylistä erillään olevassa paikassa käytetään olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin henkilöiden tai tavaran kuljettamiseen;

2) se on säilytettävänä, korjattavana, huollettavana tai pestävänä liikenneväylistä erillään olevassa paikassa;

3) sitä käytetään liikenteestä eristetyllä alueella kilpailu- tai testaustarkoituksiin taikka kilpailuun välittömästi liittyvään harjoitteluun.

Lain 2 §:n 19 kohdan mukaan liikenneväylällä tarkoitetaan yleistä ja yksityistä tietä, katua, rakennuskaavatietä, moottorikelkkailureittiä, toria sekä muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta.

Riidatonta asiassa oli, että kaivinkonetta oli käytetty omakotitalon piha-alueella olennaisesti muuhun tarkoitukseen kuin tavaran tai henkilöiden kuljettamiseen. Ratkaistavana oli kysymys siitä, oliko omakotitalon piha-aluetta tässä tapauksessa pidettävä liikennevakuutuslain 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla liikenneväylistä erillään olevana paikkana.

A arvioi sille toimitettujen valokuvien perusteella, että kaivinkone oli sijainnut tontille johtavalla tiellä ja että tonttiliittymä ja piha muodostivat yhtenäisen, liikenneväyläksi katsottavan alueen. B puolestaan katsoi, että ennakkoratkaisusta KKO 1985-II-126 ilmenevän oikeusohjeen mukaisesti omakotitalon piha on tieliikennelain tarkoittamalla tavalla tien ulkopuolinen paikka ja näin ollen liikennevakuutuslain 1 §:n 2 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla liikenneväylistä erillään oleva paikka.

Liikennevakuutuksen korvauskäytännössä omakotitalon pihaa sekä siihen johtavaa ajoväylää ja ajoväylään liittyvää pihanosaa on vakiintuneesti pidetty liikenneväylänä, jolla tapahtunut liikennevahinko on lähtökohtaisesti liikennevakuutuksesta korvattava. B:n mainitsema ennakkoratkaisu on annettu rikosasiassa, eikä siitä ilmenevän oikeusohjeen ole katsottu olevan sovellettavissa liikennevakuutuslain mukaisen liikenneväylän määrittelyssä.

Asiassa sovelletaan uudistettua liikennevakuutuslakia, johon aiemmasta poiketen sisältyy liikenneväylän määritelmä. Lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 123/2015, s. 50) määritelmää ja sen sisällyttämistä lakiin perustellaan seuraavasti: ”Pykälän 19 kohdan mukaan liikenneväylällä tarkoitettaisiin yleistä ja yksityistä tietä, katua, rakennuskaavatietä, moottorikelkkailureittiä, toria, sekä muuta liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta. Muulla liikenteelle tarkoitetulla alueella tarkoitetaanmuun muassa parkkipaikkaa, pihatietä tai vastaavaa kulkuväylää, jota pitkin rakennukselle voidaan ajaa. Määritelmä on tarpeen muun muassa säädettäessä lain soveltamisalasta. Voimassaolevassa laissa ei ole liikenneväylän määritelmää, mutta nyt ehdotettu säännös vastaa nykyistä tulkintaa.”

Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokunta esitti mietinnössään (LiVM 4/2016 vp, s. 4) liikenneväylän määritelmää tarkistettavaksi perustellen tarkistusta seuraavasti: ”Asiantuntijakuulemisessa on tuotu esille, että esityksen ajoneuvon ja liikenneväylän määritelmät eroavat ajoneuvolain (1090/2002) ja tieliikennelain (267/1981) vastaavista määritelmistä. Valiokunta katsoo, että liikenneväylän määritelmän on syytä tulkintaepäselvyyksien välttämiseksi vastata täysin tieliikennelain tien määritelmää. Näin ollen valiokunta ehdottaa, että esityksen 2 §:n 19 kohtaan lisätään sana ”yleiselle”. Liikenneväylän määritelmä hyväksyttiin valiokunnan mietinnössä esitetyssä muodossa.

Käsiteltävänä olevassa asiassa merkityksellistä on se, että onko liikenneväylän määritelmää tulkittava aiempaa soveltamiskäytäntöä vastaavasti, kuten lain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä ehdotettiin, vai onko määritelmän lopulliseen sanamuotoon hyväksytyllä lisäyksellä katsottava tarkoitetun vaikuttaa määritelmän sisältöön. Tältä osin on lautakunnan näkemyksen mukaan huomionarvoista se, että liikennevaliokunta ei ole mietinnössään lainkaan tuonut esiin, että tarkistuksella olisi tarkoitettu supistaa liikennevakuutuksen korvauspiiriä.  Valiokunta päinvastoin esitti hallituksen esitykseen sisältyneen ainoan merkittävän, moottoriurheilun ns. kuljettajanpaikansuojaa koskeneen korvauspiirin rajoituksen poistamista ja eduskunta päätti asian valiokunnan mietinnön mukaisesti. Lautakunta katsoo, että valiokuntakäsittelyssä liikenneväylän määritelmään esitetty ja sittemmin hyväksytty lisäys on ollut luonteeltaan tekninen tarkistus, jolla ei ole tarkoitettu vaikuttaa määritelmän sisältöön. Näin ollen se, milloin kyse on liikenneväylästä, on uuden lain voimaan tulon jälkeenkin arvioitava aiemman lain aikana vakiintuneen korvauskäytännön mukaisesti.

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa vahinko tapahtui omakotitalon piha-alueella välittömästi pihaan johtavan liittymän läheisyydessä. Valokuvien perusteella kyseinen alue on lautakunnan käsityksen mukaan liikennevakuutuslain tarkoittamassa mielessä yleisesti liikenteeseen käytetty, liikenneväylänä pidettävä alue. Liikennevakuutuslain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan rajoitussäännös ei siten sovellu tapaukseen. Vahinko oli siten aiheutunut moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä ja kuuluu korvattavaksi liikennevakuutuslain mukaisesti.

Lautakunta oli yksimielinen.