Lautakunta

ESINEVAHINKO. KORVATTAVA VAHINKO.

LV 19/1872

LV 20/248

Lautakunnan istunto 12.6.2020

Lautakunnan käsittelemissä kahdessa tapauksessa toisessa (LV 19/1872) oli kyse koiran kuoleman johdosta suoritettavan korvauksen määrästä, ja toisessa (LV 20/248) loukkaantuneen koiran hoitokustannusten korvattavasta määrästä. Oikeudellisina kysymyksinä oli kummassakin tapauksessa se, rajoittuuko korvausmäärä eläimen arvoon, ja missä määrin hoitokustannusten korvausmäärässä voidaan ottaa huomioon eläimen arvo, sekä miten arvioidaan eläimen omistajan vahingon torjunta- ja rajoittamisvelvollisuutta. Lautakunnan kannan mukaan korvausmäärä ei rajoittunut eläimen arvoon, mutta hoitokustannusten korvausmäärän arvioinnissa tuli ottaa huomioon lausunnoissa mainitut seikat, kuten muun muassa eläimen arvo vahinkohetkellä.

TAPAHTUMATIEDOT LV 19/1872

Lausunnonpyytäjä ja hänen koiransa jäivät suojatiellä auton yliajamaksi. Eläinlääkäriaseman päivystysvastaanotolla tehtyjen tutkimusten perusteella päädyttiin siihen, että vammojen vakavuuden takia koira oli lopetettava. 

Lausunnonpyytäjä vaati vakuutusyhtiöltä korvausta saman rotuisen koiranpennun hankintahinnasta, eläinlääkäriaseman laskusta (klinikkamaksu päivystyskorotuksineen, toimenpidemaksu, UÄ- ja röntgentutkimus, hautauspalvelu) ja koiran mukana menetetyistä varusteista (nahkahihna, kuonopanta, kaulapanta).

Vakuutusyhtiö totesi korvauspäätöksessään, että kun koira menehtyy liikennevahingon seurauksena, tulee korvausmäärän perusteeksi ottaa koiran arvo vahinkohetkellä. Esinevahinkojen kustannukset eivät voi ylittää esineen arvoa. Koska koiran hankintahinnasta korvattu määrä ylitti hoitokustannukset, ei korvausta maksettaisi enempää.

TAPAHTUMATIEDOT LV 20/248

Lausunnonpyytäjän koira jäi omassa pihassaan ajoneuvon pyörän alle. Tämän liikennevahingon seurauksena koiran lonkka murtui ja reisiluu meni pois sijoiltaan.

Lausunnonpyytäjä vaati vakuutusyhtiöltä korvausta koiran eläinlääkärille kuljettamisen aiheuttamista matkakuluista ja koiran vammojen hoitokustannuksista. Tositteiden mukaan koira oli eläinlääkäriasemalla tutkittu ja nukutettu, ja sille oli tehty röntgen- ja ultraäänitutkimukset. Seuraavana päivänä sille oli tehty nukutuksessa nivelsiteen korjausleikkaus. Tämän jälkeen eläinlääkärillä käyntejä oli kolme, ja myöhemmin tehtiin vielä reisiluunpään poisto.  

Vakuutusyhtiö totesi korvauspäätöksessään korvaavansa hoitokuluista enintään koiran arvon 750 euroa. 

LAUTAKUNNAN LAUSUNTO

Sovellettavat säännökset ja oikeusohjeet

Vahinkohetkellä voimassa olleen liikennevakuutuslain (460/2016) 1 §:n mukaan siinä säädetään moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutuvien henkilö- ja esinevahinkojen korvaamisesta. 

Liikennevakuutuslain 37 §:n 1 momentin mukaan korvaus esinevahingosta määrätään vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaisesti, jollei tässä laissa toisin säädetä.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo ja lisäksi tulojen tai elatuksen vähentyminen.

Eläinsuojelulain (247/1996) 14 §:n mukaan sairasta, vahingoittunutta tai muutoin avuttomassa tilassa olevaa luonnonvaraista eläintä on pyrittävä auttamaan. Jos eläin on kuitenkin sellaisessa tilassa, että sen hengissä pitäminen on ilmeistä julmuutta sitä kohtaan, eläin on lopetettava tai on huolehdittava siitä, että se lopetetaan. 

Liikennevahinkolautakunnasta annetun lain 4 §:n (464/2016) mukaan lautakunnan tehtävänä on edistää korvauskäytännön yhtenäisyyttä antamalla liikennevakuutuslain mukaisissa korvausasioissa lausuntoja ja yleisiä soveltamissuosituksia. Liikennevahinkolautakunta on antanut liikennevahinkojen korvaustoimen yhtenäistämistä varten normeja ja ohjeita, jotka lautakunta on ottanut esitettyjen selvitysten ohella huomioon lausuntoa antaessaan.

Lausunto

Ratkaistavina kysymyksinä oli lemmikkikoiran kuolemasta tai hoitokustannuksista suoritettavien korvausten sisältö ja määrä. 

Lautakunta totesi, että vahingonkorvausoikeudessa eläimet rinnastetaan esineisiin, joten niihin kohdistuneet vahingot korvataan vahingonkorvauslain esinevahinkojen korvaamista koskevien säännösten mukaan. Esinevahingon käsite on laaja ja se sisältää kaikelle sellaiselle omaisuudelle aiheutuneen vahingon, joka ei ilmene vain varallisuusvahinkona. Esineen tuhoutumisen tai vaurioitumisen lisäksi myös esineen käytön estyminen voi olla korvattava esinevahinko. 

Kysymys siitä, tuleeko, ja missä määrin, esinevahinkona korvata esineen arvon ylittävät korjauskustannukset, on oikeudellisesti epäselvä ennakkoratkaisujen puuttuessa. Ruotsin korkein oikeus on ennakkoratkaisuissaan NJA 2001 s. 65 todennut, että korjauskulujen määrän tulee olla kohtuulliset vahingonaiheuttajan kannalta, joten pääsääntöisesti korjauskustannusten enimmäismääränä on pidettävä esineen jälleenhankintakustannusta. Joissakin tapauksissa vahingonkärsineen intressiä korjata esine voidaan kuitenkin pitää niin hyväksyttävänä, että käyvän arvon ylittävät kohtuulliset korjauskustannukset ovat korvattavissa. Toisessa kyseisessä ratkaisuselosteessa esitellyssä tapauksessa, joka koski koiran puremaksi tulleen kissan hoitokustannuksia, kissan omistajalla katsottiin olevan oikeus saada korvausta hoitokuluista, koska ei ollut näytetty niiden olleen lääketieteellisesti perustelemattomia eikä ylittävän määrältään niitä kustannuksia, joihin kissanomistajan voidaan kohtuudella odottaa varautuvan. Vastaavasti perusteltu ratkaisu tehtiin toisessa ratkaisuselosteessa esitellyssä tapauksessa, joka koski koiran toiselle koiralle aiheuttamaa vahinkoa.  

Liikennevahingoissa periaatteena on täyden korvauksen suorittaminen liikennevahingon johdosta, eli vahinkoa kärsinyt on saatettava siihen asemaan, missä hän olisi ollut ilman liikennevahinkoa. Tämä periaate ei kuitenkaan merkitse sitä, että siihen vetoamalla esineen (tässä tapauksessa lemmikkieläimen) omistajalla olisi oikeus saada korvaus esineen arvon moninkertaisesti ylittävistä hoitokustannuksista. 

Kun koira menehtyy liikennevahingon johdosta, tulee korvausmäärän perusteeksi ottaa koiran arvo vahinkohetkellä. Silloin kun vahingon määrästä ei ole saatavissa luotettavaa näyttöä tai se on vain vaivoin saatavissa, vahingon määrä voidaan arvioida oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 2 §:stä ilmenevän oikeusperiaatteen mukaisesti.

Lautakunta on aiemmassa ratkaisussaan LV 07/589 todennut, että koiran vakuutusarvo ei ole suoranainen osoitus koiran vahinkohetken mukaisesta arvosta. Lautakunnan käsityksen mukaan koiran arvona vahinkohetkellä voitiin lähtökohtaisesti pitää uuden pennun hankintahintaa ottaen kuitenkin samalla huomioon muut tapauskohtaiset tekijät. Kyseisessä tapauksessa riittävänä korvauksena pidettiin 11-vuotiaan kultaisen noutajan osalta 900 €:a, vaikka se alitti pennun hankintahinnan. 

Vahingoittuneen eläimen hoito voi eläinlääketieteellisesti olla perusteltua hoitoennusteen epävarmuudesta huolimatta. On myös vahingon rajoittamisperiaatteen mukaista, että vaikka hoitoennuste olisi huonokin, eläimen hoitomahdollisuudet ensin mahdollisuuksien mukaan selvitetään. Toisaalta vahingonaiheuttajan kannalta olisi kohtuutonta, jos vahingonaiheuttaja olisi korvausvastuussa kaikista eläimen hoitokustannuksista silloinkin, kun ne moninkertaisesti ylittäisivät eläimen arvon. 

Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §n tulkinnassa eläimet ovat muihin esineisiin verrattuna sikäli eri laatuisia, että eläin voi tuhoutua eli tulla lopetettavaksi usein vasta kun sitä on ensin tutkittu ja hoidettu. Tilanne ei kuitenkaan tältä osin poikkea oleellisesti esimerkiksi ajoneuvon vahingoittumistilanteista, jolloin lunastustilanteissakin vahinkona korvataan ajoneuvon käyvän arvon lisäksi tarvittaessa ajoneuvon hinaus vahinkopaikalta korjaamolle, vahingontarkastuskulut ja tarvittaessa ajoneuvon romuttamiskulut.  

Lautakunnan käsityksen mukaan vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:ä ei tule tulkita rajoittavasti siten, että eläimen kyseessä ollessa korvattava vahinko rajoittuisi aina sen arvoon välittömästi ennen vahinkoa. Tätä kantaa tukee Korkeimman oikeuden ratkaisu KKO 1982 II 123, jossa korvattavaksi tuli paitsi hevosen käypä arvo välittömästi ennen vahinkoa, myös eläinlääkärikulut sittemmin lopetetun hevosen hoitamisesta. Samoin korkeimman oikeuden ratkaisussa KKO 10.2.1981 n:o 2650 todettiin, että kaadettujen puiden vähäisen arvon lisäksi oli korvattava niiden kaadosta aiheutunut maisemallisen arvon menetys.

Lautakunnan näkemyksen mukaan kysymys esinevahingon suuruudesta onkin tällaisissa tapauksissa ratkaistava tapauskohtaisesti. Korvausarvioinnissa on otettava huomioon ainakin se, missä määrin eläimen omistajalla on ollut aikaa harkita toimenpiteitä vahingon rajoittamisvelvollisuuden näkökulmasta, hoitokustannusten suuruus suhteessa eläimen arvoon, hoitotoimenpiteiden perusteltavuus eläinlääketieteellisesti ja eläinsuojelulain määräysten kannalta, sekä eläimen objektiivisesti arvioitava merkitys omistajalleen (kuten opas- ja avustajakoirat). Sen sijaan lemmikin tunnearvoa omistajalleen ei lautakunnan näkemyksen mukaan voida pitää perusteena korvata muita kuin vahingon selvittämisen kannalta tarpeellisia ensiavunluonteisia hoitokustannuksia ja eläimen lopettamis- sekä hautauskustannuksia silloin, kun hoitokustannukset moninkertaisesti ylittävät eläimen käyvän arvon. 

LV 19/1872

Lausunnonpyytäjän koira on vahinkohetkellä ollut 7-vuotias, kun kyseisen koirarodun edustajien keskimääräinen elinikä on internetistä saatavien tietojen mukaan 10 – 12 vuotta. Lautakunnan käytettävissä olleesta selvityksestä ei ilmene seikkoja, joiden perusteella vakuutusyhtiön käyvän arvon mukaan suorittama korvaus koirasta ja sen mukana menetetyistä varusteista olisi ollut liian pieni kattamaan niiden arvon.  

Lautakunnan näkemyksen mukaan tässä tapauksessa eläinlääkäriasemalla tehdyt toimenpiteet mukaan lukien koiran hautauspalvelu ovat olleet perusteltuja eikä niitä voi pitää kohtuuttoman suurina. Näin ollen ne tuli korvata eläinlääkäriaseman laskun mukaan. Sen sijaan lopetetun koiran koulutuksesta aikoinaan aiheutuneet kustannukset tai tilalle hankitun pennun koulutuskustannukset ja niihin käytetyt työpanokset eivät olleet esinevahinkona korvattavia. 

LV 20/248

Lausunnonpyytäjän sekarotuinen koira oli vahinkohetkellä ollut lähes seitsemänvuotias. Lautakunnan käytettävissä olleesta selvityksestä ei ilmene seikkoja, joiden perusteella vakuutusyhtiön suorittama korvaus koirasta olisi ollut liian pieni kattamaan sen arvon.

Lautakunta katsoi, että jo myönnetyn 750 euron korvauksen lisäksi esinevahinkona tuli korvata ensimmäisestä eläinlääkäriasemalla käynnistä aiheutuneet kustannukset ja matkakustannukset kyseiseltä käynniltä. Lautakunnan arvion mukaan tarkemman selvityksen puuttuessa nämä ensimmäisen eläinlääkärikäynnin kustannukset olisivat olleet riittävät kattamaan koiran vammojen tutkimiskulut ja koiran lopettamiskustannukset, mitä tässä tapauksessa oli pidettävä korvauksen enimmäismääränä.

Lautakunta oli yksimielinen molempia lausuntoja antaessaan. 

Vuosikertomukset