Lautakunta

Hoitotuki

LV 08/616 lautakunnan istunto

Vakuutusyhtiö pyysi liikennevahinkolautakunnalta lausuntoa hoitotuesta. Yhtiö oli maksanut liikennevahingossa vuonna 1969 vammautuneelle A:lle hoitotukea vahinkovuodesta lähtien. A oli muuttanut kotoaan vuonna 2002 kuntoutuslaitokseen ja siirtynyt vuonna 2007 hoitokotiin.

Yhtiön katsoi sille toimitettujen selvitysten perusteella, ettei A:lle voitu katsoa aiheutuvan säännöllisesti kustannuksia asumispalvelun ulkopuolella. Yhtiön käsityksen mukaan tämän johdosta A:lle ei tullut suorittaa enää jatkossa kuukausittain hoitotukikorvausta, vaan korvata kustakin hänelle asumispalvelun ulkopuolella tarvitsemastaan avusta aiheutuvat todelliset kustannukset.

Lautakunnan lausunto

Liikennevakuutuslain 1 §:n mukaan liikennevakuutuksesta korvataan moottoriajoneuvon liikenteeseen käyttämisestä aiheutunut henkilö- tai omaisuusvahinko. 

Liikennevakuutuslain 6 §:n 1 momentin mukaan liikennevahingon korvaus määrätään noudattaen vahingonkorvauslain (412/1974) 5luvun 2, 2a - 2d, 3, 4, 4a, 4b, 5, 7 ja 8 §:n sekä 7 luvun 3 §:n säännöksiä.

Liikennevahinkolautakunnasta annetun lain (441/2002) 4 §:n 2 momentin mukaan lautakunta voi antaa yleisiä soveltamissuosituksia liikennevakuutuslain mukaisissa korvausasioissa ja liikennevakuutuslain soveltamisen kannalta periaatteellisissa kysymyksissä. Liikennevahinkolautakunta on antanut normeja ja ohjeita liikennevahinkojen yhtenäistämistä varten, jotka lautakunta on ottanut muiden esitettyjen selvitysten ohella huomioon lausuntoa antaessaan.

A oli siirtynyt vuonna 2002 kotoaan laitoshoitoon. Aivovammasta hänelle jäänyt neurologinen ja psykiatrinen oireisto kuvattiin vaikea-asteiseksi. Vuodelta 2007 olevien tilankuvaustietojen mukaan A istui pyörätuolissa. Hänen kognitiiviset taitonsa oli arvioitu noin 10 vuotiaan tasoisiksi, ja hänen puheensa oli epäselvää. Liikennevahingossa saadusta oikean yläraajan vammasta oli myös jäänyt toiminnanvajausta oikean käden sormiin. Tilankuvaustiedoista ilmeni edelleen, että A ei omin avuin pystynyt pyörätuolillaan liikkumaan. A:n turvallisuuden johdosta häntä oli pidetty nk. magneettivyön avulla öisin vuoteessa ja päivisin pyörätuolissa. A:lla oli myös todettu rintasyöpä vuonna 2002.

Vahinkoa kärsineelle, jolle on järjestetty palveluasuminen, maksetaan liikennevakuutuslain perusteella hoitotukikorvausta ulkopuolisen avun käyttämisestä aiheutuneista kustannuksista. Tämä korvaus on tarkoitettu kattamaan kustannuksia, joita vahinkoa kärsineelle aiheutuu palveluasumisen ulkopuolella tarvitseman avun korvaamiseen. Vakiintuneen korvauskäytännön mukaan korvaus maksetaan näissä tapauksissa ennen 1.2.2003 sattuneissa liikennevahingoissa III- hoitotukiluokan mukaisesti.

A kykeni vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa ja hänelle oli mm. vuonna 2007 päivätyllä lääkärinlausunnolla suositettu virkistysmatkoja sekä todettu hänen tarvitsevan avustajan asioimiseen ja terveydenhoitoon liittyvillä matkoilla. Lähtökohtaisesti kaikille henkilöille aiheutuu kuluja palveluasumisen ulkopuolella. Lautakunta katsoi, että yhtiö ei ollut näyttänyt riittävällä tavalla, että A:lle ei aiheutuisi kuluja palveluasumisen ulkopuolella. Näin ollen hoitotuen maksamista oli jatkettava liikennevahinkolautakunnan vuonna 1974 antamassa lausunnossa sanotulla tavalla III hoitotukiluokan mukaisesti edelleen.

Lautakunta oli yksimielinen.

Vuosikertomukset