Lautakunta

Vanhentuminen

LV 08/1115 lautakunnan istunto

A oli liikennevahingossa 14.2.1997. Hän teki vahinkoa koskevan ilmoituksen vakuutusyhtiölle 3.3.2008.

Vakuutusyhtiö eväsi A:n vaatimuksen henkilövahinkojen korvaamisesta liikennevakuutuksesta katsoen, ettei ilmoitusta vahingosta oltu tehty liikennevakuutuslain 11 §:n mukaisessa määräajassa, joten A:n oikeus liikennevakuutuksesta maksettaviin korvauksiin oli vanhentunut.

Liikennevahinkolautakunnalle osoittamassaan lausuntopyynnössä A kertoi saaneensa helmikuussa 2008 tietää neurologisissa tutkimuksissa, että hän oli saanut aivovaurion. A katsoi toimineensa liikennevakuutuslain 11 §:n mukaisesti toimittaessaan vakuutusyhtiölle korvausvaatimuksen kahdessa viikossa edellä mainitusta tiedosta. A kertoi edelleen, ettei hänen oltu koskaan aikaisemmin missään todettu saaneen vahinkoa liikennetapaturmassa, mutta nyt sen oli todettu aiheuttaneen hänelle työkyvyttömyyden sekä aivovaurion.

A:n lausuntopyynnön johdosta antamassaan vastineessa vakuutusyhtiö totesi, että terveyskeskuksen sairauskertomuksessa 18.2.1997 oli todettu liikennevahingosta aiheutuneen vammoja sekä keskussairaalan sairauskertomuksessa ainakin 16.3.2003 oireet oli kytketty liikennevahinkoon 1997.

LAUTAKUNNAN LAUSUNTO

Liikennevakuutuslain 11 §:n 1 momentin perusteella tämän lain mukainen korvauskanne on pantava vireille riita-asioista voimassa olevassa järjestyksessä asianomaista vakuutusyhtiötä vastaan kolmen vuoden kuluessa siitä ajankohdasta, jolloin vahingonkärsinyt sai tiedon vahingosta ja siitä, mikä vakuutusyhtiö on vahingosta vastuussa. Pykälän 3 momentin mukaan sama vaikutus kuin kanteen nostamisella on kuitenkin sillä, että asianomaiselle liikennevakuutusyhtiölle mainitussa momentissa säädetyn ajan kuluessa todistettavasti tehdään liikennevahingosta kirjallinen ilmoitus, joka sisältää tiedon vahingon paikasta ja ajasta sekä vahingonkärsineestä ja hänen osoitteestaan.

Lautakunnalle toimitettujen asiakirjojen perusteella voitiin todeta, että A oli tehnyt vakuutusyhtiölle liikennevahingosta 27.2.2008 päivätyn vahinkoilmoituksen, joka oli saapunut yhtiölle 3.3.2008. Edelleen asiakirjoista kävi ilmi, että A oli käynyt liikennevahingon jälkeen ensimmäisen kerran lääkärin vastaanotolla neljä päivän päästä vahingosta eli 18.2.1997. A:n oli tuolloin todettu olleen auto-onnettomuudessa, jonka jälkeen muun muassa hänen niska-hartiaseutunsa oli kuvattu kipeytyneen ja pään oikean puolen tuntuneen oudolta. Edellä mainitun käynnin lisäksi A oli käynyt oireidensa vuoksi lääkärinvastaanotolla kahdesti helmikuussa 1997.

Seuraavat lautakunnan käytössä olleet tilankuvaustiedot olivat vuodelta 2003 keskussairaalasta, jonka 16.10.2003 päivätyn sairauskertomusmerkinnän mukaan A:n silloiset oireet oli yhdistetty vuoden 1997 liikennevahinkoon. Edelleen sairauskertomusmerkintöjen 5.12.2003 ja 17.12.2003 mukaan A:lle oli tehty pään magneettikuvaus, jossa ei todettu normaalista poikkeavia löydöksiä.  

A oli käynyt helmikuussa 1997 neljä päivää liikennevahingon jälkeen lääkärinvastaanotolla. Hänen on tuolloin katsottava saaneen tiedon liikennevahingossa saamastaan henkilövahingosta. Mahdollista pään vammaa oli tutkittu jo vuoden 2003 aikana. Lautakunta katsoi, että sillä seikalla, että A:n liikennevahingossa saama vamma oli vasta helmikuussa 2008 nimetty aivovaurioksi, ei ole merkitystä korvausoikeuden vanhentumisen kannalta. Esitetyin tiedoin lautakunta katsoi että A oli liikennevakuutuslain 11 §:n edellyttämällä tavalla saanut helmikuussa 1997 tiedon liikennevahingossa saamastaan henkilövahingosta ja siitä, mikä vakuutusyhtiö oli vahingosta korvausvastuussa. Koska hän oli vasta helmikuussa 2008 tehnyt vahinkoilmoituksen liikennevahingostaan, oli hänen korvausoikeutensa liikennevakuutuksesta katsottava liikennevakuutuslain 11 §:n perusteella vanhentuneeksi.

Lautakunta oli yksimielinen.

Vuosikertomukset