Julkaistut lausunnot

Vanhemmat lausunnot

Julkaistut lausunnot

Korvattavuus. Eräät korvaamatta jäävät esinevahingot.

LV 19/676

Lautakunnan istunto 25.9.2020

Tapauksessa kysymys oli siitä, tuottaako osakeomistus asunto-osakeyhtiössä sellaisen hallintaoikeuden asunto-osakeyhtiön omistamaan rivitalohuoneistoon ulkoseinineen, että sen voitaisiin katsoa olevan liikennevakuutuslain 40 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla ajoneuvon kuljettajan/omistajan muutoin hallinnassa olevaa omaisuutta. Mikäli näin katsottaisiin olevan, asunnon ulkoseinään tapahtumatiedoissa kuvatulla tavalla tulleet vauriot eivät kuuluisi liikennevakuutuksesta korvattavaksi. Lautakunta katsoi, että liikennevakuutuslain 40 §:n 2 momentin rajoitusehtoa ei voitu soveltaa tähän tapaukseen. Siten asunto-osakeyhtiön omistaman rivitalohuoneiston ulkoseinän ja seinän rungonvauriot kuuluivat osakkaan kuljettaman/omistaman ajoneuvon liikennevakuutuksesta korvattaviksi.

TAPAHTUMATIEDOT

X ajoi omistamallaan ajoneuvolla rivitaloasunnon edessä sijaitsevalle parkkipaikalle törmäten hiljaisella vauhdilla rakennuksen tiiliseinään rivitaloasunnon kohdalla aiheuttaen vaurioita. X omisti kyseisen rivitaloasunnon hallintaan oikeuttavat osakkeet, ja hän asui kyseisessä asunnossa.

Vakuutusyhtiö totesi, että vahinko oli kohdistunut rivitalon siihen osaan, joka oli ajoneuvon kuljettajan/omistajan käytössä oleva asunto-osake. Vakuutuksenottaja omisti asunto-osakkeen hallintaan oikeuttavat osakekirjat ja asui kyseisessä asunnossa. Asunto-osakeyhtiössä osakeomistukseen perustuva kiinteistön osan hallintaoikeus onliikennevakuutuslain 40 §:n tarkoittamaa muutoin hallinnassa olevaa omaisuutta. Vakuutusyhtiö ei näin ollen korvannut tälle kiinteistön osalle aiheutunutta vahinkoa ajoneuvon liikennevakuutuksesta.

Asunto-osakeyhtiö pyysi asiassa liikennevahinkolautakunnan lausuntoa katsoen, että rakennuksen seinälle aiheutuneet vauriot kuuluisivat korvattaviksi liikennevakuutuksesta.

LAUTAKUNNAN LAUSUNTO

Voimassa olevan liikennevakuutuslain (460/2016) 40 §:n mukaan ajoneuvon vakuutuksesta ei korvata vahinkoa, joka on aiheutunut tälle ajoneuvolle, siihen kiinteästi kytketylle toiselle ajoneuvolle tai näissä olleelle omaisuudelle. Edelleen 2 momentin mukaan ajoneuvon vakuutuksesta ei korvata myöskään vahinkoa, joka on aiheutunut ajoneuvon omistajan, haltijan tai kuljettajan muulle kuin ajoneuvoissa tai muutoin hallinnassa olevalle omaisuudelle.

Ennen lain voimaantuloa voimassa olleen liikennevakuutuslain 5 §:n (361/1993) 1 momentin 4 kohdassa eikä tätä edeltäneessä liikennevakuutuslain (279/1959) 5 §:n 1 momentissa ollut käsitettä ”muutoin hallinnassa oleva omaisuus” erikseen mainittu. Säännösten sanamuodon mukaan vahinkoa ei korvattu moottoriajoneuvon liikennevakuutuksesta, kun se oli kohdistunut tässä ”moottoriajoneuvossa olleeseen omaisuuteen taikka ajoneuvon omistajan tai kuljettajan muuhunkaan omaisuuteen”. Voimassa olevan lain esitöiden (HE 123/2015 vp, s. 83) mukaan tarkoitus ei ole ollut muuttaa vallitsevaa oikeustilaa.

Lain esitöissä on edelleen todettu liikennevakuutuksen tarkoituksena olevan korvata ajoneuvon käytöstä toisille aiheutuvat vahingot, eikä ajoneuvon omistajan tai haltijan omaa tai hallussa olevaa omaisuutta voida korvata kyseisen ajoneuvon vakuutuksesta (s. 82, 83). Sama ajatus on luettavissa myös aiemman lain esitöistä (HE 68/1958 vp, s. 4), jossa on todettu, etteivät sosiaaliset näkökohdat vaadi esinevahinkojen kohdalta omistajan ja kuljettajan saattamista samaan asemaan, jossa muut vahingonkärsineet ovat. Ajoneuvon omistajan itsensä ratkaistavaksi jätettiin, ”haluaako hän vakuuttaa po. vahingonvaaran vaiko kantaa sen itse ja samalla säästyä suhteellisen raskailta vaunuvahinkovakuutusmaksuilta”.

Lain 40 §:n 2 momentin perusteluiden (s. 83) yhteydessä on mainittu kuljettajan omistama kiinteä tai irtain omaisuus kuten autotalli esimerkkinä tilanteista, jolloin korvausta ajoneuvon liikennevakuutuksesta ei suoritettaisi. Tällainen omaisuus rinnastettaisiin ajoneuvon omistajan omaisuuteen. Lautakunnan näkemyksen mukaan esimerkillä on ollut tarkoitus korostaa kuljettajan ja omistajan aseman rinnasteisuutta tilanteissa, joissa korvausta ei suoriteta. Tarkoituksena ei ole ollut rajata säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle tilanteita, joissa kuljettaja hallitsee mutta ei omista autotallia.

Säännös siis rajaa kuvatulla tavalla korvattavuuden ulkopuolelle ajoneuvon omistajan, haltijan ja kuljettajan omistaman omaisuuden lisäksi myös näiden hallitseman tai muutoin hallinnassa olevan omaisuuden. Käsitteen ”hallinta” tarkempaa sisältöä, joka voi vaihdella muun muassa hallinnan kohteesta ja hallinnan perusteesta riippuen, ei ole laissa tai sen esitöissä tarkemmin avattu. Yleensä hallinnalla ymmärretään kuitenkin ulkopuolisten havaittavissa olevaa määräämisvaltaa irtaimeen tai kiinteään esineeseen tai oikeuteen. Usein hallinta ilmenee haltijan esineeseen kohdistamana käyttämisenä, hoitamisena, säilyttämisenä tai muunlaisena hallinnoimisena. Hallinta merkitsee tosiasiallista valtasuhdetta esineeseen.  

Liikennevahinkolautakunta käsitteli julkaistussa lausunnossa LV 18/1386 liikennevakuutuslain 40 §:n 2 momentin soveltumista tilanteessa, jossa huoneiston osakkeenomistaja aiheutti kuljettamallaan ajoneuvolla vaurioita asunto-osakeyhtiön omistamalle autotallille, johon hänellä oli huoneiston osakkeiden omistuksen kautta hallintaoikeus ja joka oli hänen käytössään. Lautakunta katsoi, että asunto-osakeyhtiön osakeomistuksen tuottama hallintaoikeus merkitsee sellaista tosiasiallista määräämisvaltaa kiinteistön osaan, että se on liikennevakuutuslain 40 §:n 2 momentissa tarkoitettua muuta hallinnassa olevaa omaisuutta. Lautakunta katsoi, että liikennevakuutuslain 40 §:n 2 momentin rajoitusehto soveltui tapaukseen, eikä asunto-osakeyhtiön omistaman autotallin oven vauriot kuuluneet osakkeenomistajan kuljettaman ajoneuvon liikennevakuutuksesta korvattavaksi.

Käsiteltävänä olevassa tapauksessa liikennevahingossa vaurioituneen rakennuksen omisti asunto-osakeyhtiö. Seinän vahingon aiheuttanut ajoneuvon kuljettaja/omistaja omisti asunto-osakeyhtiön osakkeet, jotka oikeuttivat kyseisen rivitaloasunnon hallintaan. Hänen ilmoitettiin myös asuvan kyseisessä asunnossa.

Asunto-osakeyhtiölain (1599/2009) 1 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan asunto-osakeyhtiön jokainen osake tuottaa yksin tai toisten osakkeiden kanssa oikeuden hallita yhtiöjärjestyksessä määrättyä huoneistoa tai muuta osaa yhtiön hallinnassa olevasta rakennuksesta tai kiinteistöstä. Lautakunnan käytettävissä ei ollut yhtiöjärjestystä, josta olisi tarkemmin ilmennyt, minkä tilojen hallintaan kunkin osakkaan osakkeet antoivat oikeuden tai miten kunnossapidon vastuut jakautuivat osakkaan ja taloyhtiön välillä. Riidatonta kuitenkin oli, että X:n omistamat osakkeet oikeuttivat kyseessä olevan rivitaloasunnon hallintaan.

Asunto-osakeyhtiön rakennuksen ja muiden tilojen kunnossapitovastuusta säädetään asunto-osakeyhtiölain 4 luvussa. Sen 1 §:n mukaan yhtiön rakennuksen ja muiden tilojen kunnossapitovastuu jaetaan osakkeenomistajien ja yhtiön kesken 2 ja 3 §:n säännösten mukaisesti, jollei yhtiöjärjestyksessä määrätä toisin. Yhtiön kunnossapitovastuulle kuuluvat 2 §:n 2 momentin mukaan muun ohella osakehuoneistojen rakenteet ja eristeet, kun taas osakkeenomistajan on 3 §:n 1 momentin mukaan pidettävä kunnossa osakehuoneistonsa sisäosat. Yksittäisellä osakkaalla on asunto-osakeyhtiölain 5 luvun 1 §:n 1 momentin mukainen oikeus tietyin rajoituksin kustannuksellaan ryhtyä muutostöihin niissä tiloissa, joihin osakeomistuksen tuottama hallintaoikeus ulottuu. Lautakunta toteaa, että kunnossapitovastuun jakautumisesta tai oikeudesta muutostöihin ei voida suoraan tehdä johtopäätöksiä kiinteistön osan hallintaoikeudesta, mutta näillä tekijöillä voi olla merkitystä arvioitaessa sitä, onko osakkaalla tosiasiallista määräämisvaltaa kyseiseen kiinteistön osaan.

X:lla oli asunto-osakeyhtiön osakeomistuksen tuottama hallintaoikeus kyseiseen rivitaloasuntoon. Lautakunta katsoi kuitenkin, että hänen hallintaoikeutensa ja tosiasiallinen määräämisvaltansa ei kohdistunut ilman muuta selvitystä huoneiston kohdalla oleviin rivitalorakennuksen ulkoseiniin.

Lautakunta katsoi, että liikennevakuutuslain 40 §:n 2 momentin rajoitusehto ei soveltunut tähän tapaukseen. Siten puheena olevan rivitalohuoneiston ulkoseinän ja seinän rungonvauriot kuuluivat X:n kuljettaman/omistaman ajoneuvon liikennevakuutuksesta korvattaviksi. Lautakunta katsoi muun selvityksen puuttuessa, että asunnon sisäseinien ennallistamisesta aiheutuneet melko vähäiset korjauskustannukset liittyivät seinän rungon korjaukseen, ja ne kuuluivat siten myös korvattaviksi liikennevakuutuksesta.

Lautakunta suositti vakuutusyhtiön korvauspäätöksen muuttamista edellä kerrotulla tavalla.

Lautakunta oli yksimielinen.